Mitä jälkeen jää
On kuolinsiivouksia (elämän siivouksia) ja on kuolinpesän siivouksia. Tämä kertoo kuolinpesän siivouksesta ja tämä on vain yksi tarina, oma ja henkilökohtainen kokemus. Jokainen on aina oma uniikki tarinansa eikä auta, vaikka ammattijärjestäjänä olisin ollut auttamassa kuinka monen kuolinpesän läpikäynnissä.
”Tulisitko Sipe käymään Marian vaatteet läpi? Itse en siihen pysty.
-Ilman muuta, mielelläni. Kerrothan, kun olet siihen valmis ja ajankohta tuntuu Sinusta ja Sinulle oikealta”.
Tämä keskustelu käytiin appiukkoni kanssa aika piankin Marian kuoleman jälkeen. Kaikilla oli tunne, että ”nyt pistetään tuulemaan”. Tämän keskustelun käytäntöön pano kesti kuitenkin muutaman kuukauden. Ja se meni juuri niin kuin kuuluikin, oikealta tuntuvalla tavalla ja oikeaan aikaan. Ymmärrän paljon enemmän nyt tästäkin: ensireaktiona halusimme heti tarttua toimeen ja luopua hänestä muistuttavista asioista. Tähän liittyi selkeästi sietämätön suru ja tuska hänen kuolemastaan. Alun shokkivaiheen jälkeen seurasi reaktiovaihe, jonka jälkeen mielemme siirtyi käsittelemään menetystä. Sitten koitti se päivä ja soitto, että ”nyt”.
Toimeksiantona oli ensin käydä läpi tuulikaapin/eteisen vaatesäilytys ja poistaa kaikki hänen vaatteensa/kengät/asusteet. Toimeksianto oli selkeä ja koska valintaa ei ollut tarpeen tehdä (mikä lähtee, mikä jää) tekeminen onnistui itsenäisesti. Miksi tuulikaappi? Tässä tilassa olevat asiat olivat aina ensimmäisenä kotiin tullessa ja viimeisenä kotoa lähtiessä muistuttamassa hänestä. Tekeminen oli reipasta (koska ammatti!). Toki silmieni edessä vilahteli ne yhteiset hetket, joissa viimeksi olin nähnyt näitä vaatteita hänen päällään. Olimme sopineet poistojen kierrättämisen etukäteen: sekajätteeseen lähti kierrätykseen kelpaamaton, lahjoituksena SPR:lle lähti kaikki puhdas, ehjä ja hyvälaatuinen. Oli selvää, että tässä elämäntilanteessa en jaksaisi alkaa pitämään kirpputoripöytää ja myymään näitä itse. Pakkasin kierrätykseen lähtevät pussit autooni ja vein seuraavana päivänä SPR:lle.
Seuraavaan käyntiin meni noin kuukausi. Silloin oli vuorossa Marian ns. pitovaatteet. Toimeksianto sama: kaikki kaapeista pois. Appiukko istui työpöydän ääressä samaan aikaan ja kävi läpi Marian rahapussia ja käsilaukkua. Tekeminen eteni ammattilaisen elkein…siihen saakka, kunnes viimeisen kaapin sisältä löytyi pussi, jossa oli 39 paria valmiita, uusia, Marian neulomia villasukkia. Siinä kohtaa meni ”roska silmään” ja työhön tuli pieni tauko. Tämä harrastus oli yhteinen Marian kanssa ja monet puhelut olimme käyneet liittyen tekeillä/suunnitteilla oleviin käsitöihin. Näiden sukkien osalta päätimme ottaa aikalisän ja pohtia, mikä olisi taho minne lahjoittaisimme sukat. Tämä on edelleen vaiheessa kirjoittaessani tätä blogia ja jos Sinulla on ajatuksia tähän liittyen, laitathan viestiä.
Kaikki tämä kokemus rikkaampana ymmärrän asian vaikeuden, vaikeuden tarttua siihen. Voi käydä myös niin, että tietämättään siirtää asiaa joka tuo yhdellä tavalla helpotusta surun käsittelyyn. Haluan kannustaa avun pyytämiseen, mikäli tehtävä tuntuu itse tehtynä liian raskaalta.
Kirjassa ”Mitä jälkeen jää – taito tehdä kuolinsiivous” kirjailija kertoo omasta kuolinsiivouksestaan. Mikäli tykkäät lukemisesta – tälle vahva suositus! Kirja on monia ajatuksia herättävä ja lämminhenkisesti ja hauskasti kirjoitettu kirja helposti vakavaksi mielletystä asiasta. Kyseessä on siis elämän siivous!” Mitä kuolinsiivous sitten on? Minulle se tarkoittaa sitä, että käyn läpi koko omaisuuteni ja päätän, miten hankkiudun eroon tavaroista, joista en enää tarvitse tai edes halua. Kun on viisas ja tietää jonain päivänä kuolevansa, siivouksen voi hoitaa myös etukäteen. Tiedän sentään, minkälainen kaaos läheisen kuolemasta seuraa.” Hän kirjoittaa näin.
